Kukkien%20arvoinen.jpg

Taannoin mies pyyteli anteeksi, kun ei hankkinut minulle kukkia naistenpäivänä. Kun siitä joka lehdessä toitotettiin.... Sanoin, kuten aina ennenkin, että olen nainen joka päivä. Samoin äiti. Ei minua tarvitse muistaa sen takia jonain tiettynä päivänä! Olen paljon iloisempi sellaisista kukista, jotka saan ihan tavallisena päivänä muuten vain.♥

Tuo eri päivien kaupallinen juhliminen on lähtenyt jo täysin lapasesta! On ystävänpäivää, äitienpäivää, naistenpäivää, isovanhempienpäivää, kirjanpäivää.... Ihmiset menevät mukaan mainostajien koukkuihin ja ostavat itsensä kipeiksi. Ja mitä ihmettä varten? Äitiä, vaimoa, naista, ystävää jne. voi muistaa milloin vain. Ei siihen tarvita mitään kaupan juhlaa mukaan.

Ex-mieheni ei koskaan ostanut minulle kukkia. Antoi rahan käteen, ajoi kukkakioskin viereen ja sanoi, että "hae itsellesi jotain kukkia, joista tykkäät". En muista niistä kukista yhtään mitään, mutta muistan sen ainoa kerran, kun hän itse poimi kukat. Oikaisi metsän läpi kotitaloomme ja poimi polun varrelta kieloja ja metsäorvokkeja, "kun tiedän, että tykkäät kukista".

Viime vuosina nykyinen mieheni on pitänyt huolen siitä, että anopin pöydällä on aina tuoreita kukkia. Kotiin ostan yleensä itse kukat. Nytkin pöydällä on ruusumix. Katson, mitä on tarjouksessa ja teen päätöksen sen mukaan. Kunhan kesä saapuu, poimin kukat lähipellolta ja -metsästä ja teen omat kimppuni.

Tosin ostin juuri 300 keltaista lautasliinaa ja näperrän niistä neilikoita, jotka kiinnitän männyn-, katajan- tai kuusenoksiin maljakkoon pitkin vuotta. Niillä voin pitkään huijata ihmisiä. Niistä ei todellakaan heti huomaa, että ne ovat paperista tehtyjä, eivätkä aitoja kukkia. ;)

lumikide-nimmari.jpg