P1120389.jpg

Plarasin vanhoja valokuviani tältä koneelta ja siinä sitä tuli mieleen muisto jos toinenkin. Kahdeksan vuotta sitten keräsin tähän aikaan kauniita vaahteranlehtiä Ahveniston hautausmaalta ja sairaalanmäeltä ja tein niistä lehtiruusukimppuja.

Ohikulkijat kummastelivat touhujani istuessani syrjäisellä penkillä valmiit ruusukimput vierelläni. Osa ei uskonut, että ne ovat vaahteranlehdistä tehtyjä. Yksi mies otti valokuvan viedäkseen sen vaimolleen. Yksi nainen sai sellaisen mukaansa viedäkseen vanhempiensa haudalle.

Hautausmaan työntekijätkin pysähtyivät viereeni opettelemaan ruusujen tekoa ja jättivät suurimmat ja kauneimmat lehdet minulle eri kasaan puun alle, ettei materiaali loppunut kesken sinä syksynä.

P1120143.jpg

Tummanpunaisia verivaahteran lehtiä hain sairaalan parkkipaikalta. Niistä sai tosi aidon näköisiä ruusuja.

Täällä, missä nyt asumme, ei vaahteroita kasva. Pitääkin varmaan yrittää siirtää sellainen tänne kasvamaan. Mahtaako onnistua?

Olen yrittänyt etsiä vaahteranlehdille korvikkeita. Siis jotta saisin tehtyä ruusuja. Kaikki ovat liian pieniä. Ei onnistu mesimarjasta, ei haavanlehdistä.

Sain kerran leskenlehden juurakon ja se juurtui ja kukki kolmena vuotena. Toissatalvi oli niin jäinen alkupuoleltaan, että suurin osa kaikista kukista kuoli sen jääkannen alle.

Sini- ja valkovuokkokin menestyvät täällä. Samoin kielo, joskin se kasvaa ja levittyy tuskastuttavan hitaasti.

Kukkakauppias on monena vuotena kehottanut minua ostamaan omenapuun, sillä se kuulema menestyisi mökkipihallamme erinomaisesti. En ole uskaltanut ostaa, sillä se on niin kallis kokeilu, ettei se eläkeläisen tuloilla kannata.

Pionit istutin kolme tai neljä vuotta sitten, eivätkä ne vielä ensi kesänäkään kuki. Tai ainakaan en odota sitä. Se kun on hidas juurtumaan paikoilleen ja kukkimaan siirron jälkeen.

Jalokielotkin nousevat uskollisesti joka kesä, mutteivät kuki. Olen istuttanut ja kylvänyt tontillemme niin paljon eri kukkia, että joskus niiden on alettava tuottaa silmäniloa.

Otan ensi keväänä käyttöön viimeisen oljenkorteni: olen säästänyt kompostoivan huussin pissakanisterin ja ensi keväänä laimennan nesteen ja levitän sitä kaikelle kasvustolle mitä mökkipihalta löytyy. Eiköhän kukat kasva ja kuki ja marjat ja raparperit pulskistu!

Tänä vuonna olin todella ylpeä siitä, että saimme villivadelman taimet juurtumaan ja kasvamaan. "Varastimme" ne viime syksynä Pohjanmaalta vuokramökille menevän tien pientareelta lähtiessämme kotimatkalle.

Koska haluan kokeilla kaikenlaista, tänä kesänä kasvatin pari auringonkukkaa, ihmekukkaa, mandariinia ja avokadoa. Vaan kuinkas sitten kävikään? Auringonkukista se isoin on nyt keittiössä kukkamaljakossa ja avaa, ihme kyllä!, nuppuaan. Se alkoi kasvaa lintujen ruokintapaikan alla ja siirsin sen isoon kukkalaatikkoomme. Sitkeä sissi on.

Matalat auringonkukat kylvin yrttilaatikkoon. Kaikki kahdeksan kasvoivat hyvin, mutta nuput eivät koskaan valmistuneet. Ihmekukat kituivat mökillä koko kesän, vain kolme iti yhdestätoista siemenestä. Siirsin ne ennen pakkasia purkkiin ja toin kotiin. Tuolla ne yhä ovat, eikä kukista ole tietoakaan. Kahdeksan mandariinin siementä laitoin purkkiin ja ne kaikki itivät. Kasvattivat kaksi sirkkalehteä ja siihen se jäi. Enempää ei tapahtunut ja ne kuivuivat pois. Kuusi avokadon kiveä laitoin laseihin hammastikkujen avulla. Kaikki itivät ja kasvoivat, mutta enää on kaksi jäljellä. Yksi kivi halkesi, kun laitoin sen purkkiin, eikä se silloin onnistu. Yksi ei tykännyt, kun latvoin sen saadakseni haaroittumaan. Kaksi mätäni ruukkuun. Kaksi on vielä hengissä. Toisen olen onnistunut jopa latvomaan ja toinen tekee sivutaimia. En tiedä, miten niiden kanssa käy. Mutta ainakin on kokeiltu.

Eilen laitoin lämmityksen kahteen huoneeseen. Siis patterit toimintaan. +15ºC riittää. Loput lämmöt tulevat puuhellasta ja takasta. Ja meistä ihmisistä, laitteista, koneista.

Lähdenkin lisäämään pari klapia hellanpesään.

lumikide-nimmari.jpg