perjantai, 11. tammikuu 2019

Miksei paras voitakaan?

televisionkatsomista.jpg

Talviurheilua "seuratessani" olen ihmetellyt useaan kertaan, miksei paras koskaan voitakaan.

Esim. mäkikisat. On kaikenlaisia tuulihyvitys- ja muita pisteitä, plussia tai miinuksia. Ja mahdollisuudet viedään parikilpailulla. Vaikka olisitkin hyvä, et välttämättä pääse loppukilpailuun. Kun pareista vain toinen jatkaa. Ei sillä ole väliä, että lucky losereita pääsee pari mukaan. Joku niistä muista olisi voinut olla parempi. Miksei enää hypätä koko kierros ja katsota ne 30 tai 40 parasta mukaan kisaan?

Hiihtokilpailuissa on väliaikalähtö ja ne muutetaan lopuksi sekunneiksi. Joku on jänis ja muut yrittävät ottaa kiinni. Epäreilua! Kaikkien pitäisi saada hiihtää joko yhteislähdöllä tai väliaikalähdöllä. Teennäiset muunnokset pilaavat kisat. Siksipä ei tulekaan kisoja enää katseltua. Joskus ohimennen näen jonkun pätkän ja huomaan, ettei mikään ole muuttunut. Ainakaan parempaan suuntaan....

Yhdistetyssä on sama juttu, että hyppykisan jälkeen muutetaan metrit minuuteiksi ja sekunneiksi ja sitten taas alkaa takaa-ajo kuin mäkihypyn paras olisi jänis, jota muut metsästävät. Epistä!

Sitten on sprinttejä ja kisoja, joissa vaihdetaan tyyliä ja suksia välillä. Mitä ihmeen hiihtokisaa se on? Suksilla hiihdetään alusta loppuun samoilla kapuloilla. Se, joka on onnistunut voitelussa ja on nopein, voittaa. Tai niin pitäisi olla. Luistelu ei edes ole hiihtämistä. Se on typerintä, mitä hiihdossa on ikinä tapahtunut ja saisi jo hukkua muistojen unholaan. Kamalaa katsottavaa, kun ihmiset taapertavat laduilla kuin olisivat housuihinsa pissanneet.

Entä formulat? Niissä on monenlaisia autoja, monenlaisia moottoreita ja vimpaimia, tallit sorsivat toisia kuskeja ja sabotoivat joidenkin kisaa urakalla. Kaikilla pitäisi olla samanlainen auto ja kaikilla kuskeilla olla samat mahdollisuudet voittaa. Eipä noitakaan kisoja paljon huvita seurata, kun niissä ei todellakaan paras voita. Niissä lasketaan pisteitä rengasfirmoille ja automerkeille, ei ajeta reilusti kilpaa. Miksi on sääntöjä, että renkaita pitää käyttää noin ja näin, kun sehän pitäisi olla niin, että kun renkaat kuluvat tai muuten ovat sopimattomat, ne saisi vaihtaa. Niin usein kuin on tarve. Miksei rikkimennyttä moottoria saa korjata, vaan saa sakkoja ja lähtöruuturangaistuksia, kun rikkinäisen korjaa? Rikkinäisilläkö pitäisi ajaa, kunnes paukkuu?

On mennyt niin huonoksi nuo kaikki kisailut, ettei ole ihme, ettei niistä enää kukaan kiinnostu.

Missikisoissakaan ei enää voita kaunein, vaan tuomareille mieluisin.

Laulukilpailuissa ei voita paras, vaan eri levy-yhtiöiden artistit vuorotellen.

Äänestykset on tehty maksullisiksi ja kuka tahansa voi laittaa vaikka miljoonan peliin äänestääkseen omansa voittoon. Silloinko paras muka voittaa?

Itse en rahojani tuhlaa yhteenkään äänestykseen.

lumikide-nimmari.jpg

maanantai, 31. joulukuu 2018

Silmät ja näkeminen

silm%C3%A4t%20ja%20-lasit.jpg

Marraskuun lopulla kiipesin Silmäaseman rekkaan. Paineet mitattiin ja kerroin oireistani eli että näkökenttä on parissa viikossa kaventunut huomattavasti. Optikko kävi jossain muiden asiakkaiden välissä silmälääkärin luona, joka kehotti käymään viikon kuluessa silmälääkärillä.

Sehän on tietty helpommin sanottu kuin tehty, kun sinne on matkaa melkein 300 km. Mutta varasin ajan ja joulukuun alussa lähdimme aamuaikaiseen kohti IsoaKirkkoa. Lumipyryssä bussi meinasi ajaa ohi, mutta lopulta huomasi ja peruutti sitten meitä kohti, kun kävelimme tienreunaa sitä vastaan. Seuraavaksi kuski tappeli lippuautomaatin kanssa minuuttitolkulla. Kun se ei suostunut antamaan lippuja, hän kehotti meitä menemään istumaan, että hoidetaan maksut myöhemmin. Kun olimme menossa kohti penkkejä, kone alkoi toimia ja saimme kuin saimmekin liput.

Istuimme sitten 4,5 tuntia bussissa seuraten lumisadetta ikkunoista ja toivoen, että pysymme tiellä. Perille päästiin, mutta meillä oli kaksi tuntia aikaa hoitaa jouluostoksia. Kiersimme siis kaksi isoa kauppakeskusta ja pienempiä kauppoja, kävelimme ulkona ihan huvin vuoksikin ja sitten istuimme kahvilassa juomassa teetä/kahvia makean kera.

Kun aikani tuli, kiipesin silmäsairaalaan talon ylimpään kerrokseen ja mies jäi kaupungille tapaamaan siskoani ja tekemään omia juttujaan.

Silmät tutkittiin, laitettiin tippoja ja odotin vartin, kunnes menin uudestaan.

Suositteli parin vuoden päästä luomien kohotusta, koska sukuvikana olen saanut alaslaskeutuvat ja poimuttuvat luomet. Vasen silmä on kuiva, vaikka laitan tippoja ainakin kuusi kertaa päivässä. Verkkokavot ovat jotenkin irtoamassa vaimitensenytoli tjms. ja siksi silmissä seilaa kaikenlaisia viivoja ja täpliä. Laittoi lähetteen tarkempiin silmätutkimuksiin Keskussairaalan silmäpolille. Käski myös hankkia päätetyöskentelyä varten erilliset silmälasit. Nythän olen käyttänyt vain kaukolaseja ajaessa tai ulkoillessa. Kotona olen ilman ja näen lukea jotenkuten. Siis muuten hyvin, mutta ne täplät häiritsevät lukemista.

Ja olen kyllä huomannut viime kuukausina, että tässä kirjoittaessani ja lukiessani kumarrun eteenpäin nähdäkseni paremmin. Ja sitten pallea/rinta on kipeä. Yritän tarkoituksella muistaa istua suorassa ja kävellä kerran tunnissa sen 10 minuuttia.

Sain jo silmäpolin kutsun ja menen sinne helmikuun alussa. Toivon mukaan aika riittää, sillä bussiasemalta on pari kilometriä käveltävää ja kun sielläkin sokaistaan niillä tipoilla, tarvitsen saattajan taluttamaan minut takaisin asemalle. Siis mieheni. Pitää ehtiä klo 17:10 lähtevään bussiin tai joutuu jäämään hotelliin yöksi. No, tulemme taksilla sieltä pois bussiasemalle, jos tulee liian kiire. Olemme kotona vasta puoli kymmenen aikaan illalla, kuten aina, kun käymme IsollaKirkolla. Että aina on varattava koko päivä käyntiä varten.

Olin muuten ekaa kertaa eläkeläislipulla matkassa. Tuntui hienolta päästä samalla hinnalla kuin mieskin. ;)

Ja jos joudumme yöpymään, eihän se maksa kuin minun entisen lippuni erotuksen verran. Eli nyt voin yöpyäkin siihen hintaan mitä ennen meni pelkkiin matkoihin.

Ensi viikolla tilaan ne silmälasit. Ne saavat paikan tässä työpöydälläni olevan kopiokone/skannerin päältä. Aina sitten saatavilla, kun tulen koneelle. Tuolta olen kaikki silmälasini tilannut siitä lähtien, kun sain tietää tuon paikan olevan olemassa. Ja olen ollut tyytyväinen, kun ei tarvi maksaa maltaita, kuten silmälasiliikkeissä. Kun on hajataittoa, ei koskaan voi ostaa tarjouslaseja. Kun olen löytänyt hyvän mallin, minulla on siitä kolmet eriväriset versiot. Harmi, ettei sieltä enää saa blinbling-koristeisia kehyksiä kuten ennen. Mutta nuokin ovat sellaiset, että voin hyvin niihin liimata lasikristalleja.

Hyvää yötä, vuoden viimeistä!

lumikide-nimmari.jpg

sunnuntai, 30. joulukuu 2018

Joulun korvilla ollaan

t%C3%A4htis%C3%A4detikku.jpg

Osallistuin vuosien, vuosien jälkeen taas kerran vaihtojuttuun - ja petyin. Tällä kerralla vaihtoaihe oli joulukalenteri. Eikös se ole sellainen, että avataan päivittäin yksi luukku? Niin luulin. Se, jolle lähetin, ei ole vieläkään kertonut saamistaan paketeista kuin parista ekasta yhdessä köntässä. Minusta joulukalenteri avataan yksitellen joka päivä ja kerrotaan siitä blogissa. Näköjään se ei onnistu muilta kuin minulta ja yhdeltä toiselta osallistuneelta. Yli puolet osallistujista ei ole vieläkään kertonut sanaakaan koko kalenteristaan.

No, tiedänpä olla osallistumatta enää tuollalsiin. Saan pettyä lähes joka kerta. Vain se jouluvaihto on ollut onnistunut, jonka tein erään blogituttuni kanssa. ♥

Kun osallistuin kirppisvaihtoon, oma lähetykseni aiheutti riemunkiljahduksia, mutta itse sain tuskin mitään. Vai onko Teidän mielestänne 100 dollarin seteleistä "tehdyn" vessapaperin pari arkkia sopiva lahja luukkuun? Tai pari tavallista nappia tyhjässä tulitikkulaatikossa? Tai pullonkorkista tehty kukka, jossa ei ollut edes hakaneulaa kiinnitystä varten? Muita en edes muista, mutta mitään käyttökelpoista siellä ei ollut.

Jouluviikko oli kerrankin Ylellä, siis radiossa, ihana. Vain joulumusiikkia. Tosin se loppui kuin seinään tapanina. Silti joulu jatkuu nuutinpäivään asti. Onneksi on Yle Areena, josta nytkin taustalla kuuntelen Tiernapoikia. Kirjoitin googleen hakusanoiksi Yle radio joulu ja sain piiiiitkän listan ohjelmia aikajärjestyksessä, joten ehdin vanhimmat kuunnella ennen kuin ne otetaan pois sieltä.

Hyasintit tuoksuvat, amaryllikset avaavat isoja kukkiaan, kynttilöitä poltetaan jatkuvana virtana. Kun yksi sammuu, toinen sytytetään. Ja jämät kerätään sankoon. Niitä tullaan käyttämään kesällä roskien polttamisessa, nuotion sytyttämisessä ja loput venetsialaisten kokossa.

Meillä ei ole tänä vuonna kuusta. Vain koristellut oksat maljakossa. Koristeinaan lasikoristeita ja hopeanhohtoisia lumihiutaleita. Ja ledvalot.

Kinkunkin ostin vasta välipäivinä ja se paistettiin toissailtana.

Lahjat pidimme mahdollisimman vähäisinä, ettei tule ylimääräisiä tilpehöörejä. Kaiken piti mahtua yhteen joulukassiin. Lisäksi saimme paljon monenlaista syötävää, juotavaa ja poltettavaa.

Joulukortteja tuli ennätyksellisen vähän. Ihmiset ovat kyllästyneitä postin toimintaan. En minäkään montaa lähettänyt. Suurimman osan toimitin suoraan postilaatikoihin.

Kohta pitää valmistautua uuden vuoden vastaanottoon. Meillä se tarkoittaa ulkotulia, jättisädetikkuja puiden oksilla, levypizzaa, nakkeja, perunasalaattia ja sipsejä. Ei sen kummempaa. Tinanvalannasta olemme luopuneet jo vuosia sitten.

Seinäkalenterit ovat valmiina odottamassa vuoden vaihtumista.

Mutta se vaihtuu ihan itsestäänkin, aivan kuten joulukin tulee, vaikkei mitään tekisi.

lumikide-nimmari.jpg

keskiviikko, 12. joulukuu 2018

Kiukuttaa

kiukkuinen%20tytt%C3%B6.jpg

Onhan tässä viikkojen varrella monikin asia ottanut pattiin, mutten ole saanut aikaiseksi naputella tänne.

Mistäs nyt alottaisi? Tällä hetkellä vihastuttaa tuo sveitsiläismiljonääri, joka kai lopettaa omasta halustaan vuodenvaihteessa liikenneministerinä, jos oikein muistan. Saa mennäkin, eikä kukaan jää kaipaamaan! Hän on täysin ulkona siitä, mitä tavan tallaajalla on rahaa käytettävissään. Kuvittelee, että kuka vaan voi ja pystyy ostamaan sähköauton.

Trafin pomo, tietysti nainen, sillä mies ei olisi vastaavasti tehnyt!, lähti pois pestistään saaden joululomaa, kun pesti olisi muutenkin päättynyt vuodenvaihteessa. Yritin itsekin tehdä osoitteenluovutuskiellon, muttei sivuille viikko sitten päässyt. Omat tietoni pääsin katsomaan ja olen saanut ajokorttini 10.12. kultaisella 70-luvulla. Väiaikaisen sain kyllä pari viikkoa aiemmin, sillä sain sen marraskuussa. Mukavaa niitä aikoja oli muistella.

Saa nähdä, milloin Posti taas nostaa hintojaan. Valittavat, ettei kirjeitä ja kortteja ole liikenteessä tarpeeksi, mutta itse tekevät kaikkensa, ettei niitä kellään ole varaa liiemmin lähetelläkään. Se harrastus on pian eliitin hommaa sekin. Paketin lähettäminen Postin kautta maksaa maltaita, eikä ole takeita sen perillepääsystä. Mitä järkeä on esim. lähettää alesta ostettu kympin arvoinen lelu, jos sen lähetys maksaa 15€ Suomeen, Eurooppaan 29€ ja muualle maailmaan halvimmillaan 34,50€? Ihan älytöntä! Samaan aikaan Kiinasta saa paketin vähän yli eurolla, eikä Saksastakaan tänne paljon maksa.

Miten Suomessa voi olla kymmenkertaiset hinnat kuljettaa? Tai tietäähän sen, jos oma kirje naapurikuntaan kiertää ensin puoli Suomea kaiken maailman lajittelukeskusten kautta ennen kuin se pääsee perille parinkymmenen kilometrin päähän. Miksi sen pitää matkata satoja kilometrejä turhaan päästäkseen perille? Mitä järkeä? Ennen postissa lajiteltiin kirjeet ja paketit sen mukaan, minne ne olivat menossa. Jos ne menivät naapurikylään, ne annettiin seuraavalle postiautolle mukaan ja ne pääsivät perille samana päivänä. Nyt maakuntamatkailu kestää pari päivää, eikä sekään aina riitä. Yhden vuoden joulukorttini eivät koskaan menneet perille ja meille taas tuli kerran parikymmentä vuotta vanha kortti mutkien kautta.

Ei, en todellakaan luota Postiin. Minun pakettini kulkevat Matkahuollon kautta, jos saan itse asian päättää.

Kuuluuko jouluna syödä tiettyjä ruokia? Porkkanalaatikkoa, kinkkua, rosollia, kaloja? Ei todellakaan! Meillä syödään sitä mistä tykätään. Pizzaa, paistia, hawaijin pataa, jauhelihakeittoa, siskonmakkarasoppaa, uunimakkaraa, uunipuuroa yms.

Entä jos joulu on kerran perheen juhla, miksi pitäisi kiertää tervehtimässä koko sukua pyhien aikana tai lasten matkustaa halki puolen Suomen ruuhkissa ja ajaa huonoilla keleillä katsomaan vanhempiaan????? Olen sanonut omille lapsilleni, että jokainen saa viettää oman joulunsa juuri niin kuin haluaa tai olla viettämättä. Minun luokseni ei tarvitse tulla vain siksi, että se on tapana tai että niin "pitää" perinteiden mukaan tehdä. Mikä perhejuhla se on, jos toiset joutuvat ahdistumaan ja stressaamaan joulujen alla kaikesta matkustelusta, valinnoista, "pakoista"?

Pienempiä murheita ja kiukutuksia aiheuttaa eräs blogivaihtojuttu. Osallistuin sellaiseen vuosien jälkeen, eikä paristani ole kuulunut mitään. Luulin tehneeni hyvän työn laittaessani paketteihin kaksinkertaisen summan, kirjoitin kortteja yms., mutta hänestä ei kuulunut mitään sen jälkeen, kun ilmoitti saaneensa paketit.

Toki meitä on moneksi, mutta moinen kiittämättömyys kiukuttaa. Luulisi nuorille opetetun edes alkeellisia tapoja siitä, miten olla kiitollinen ja huomioida toinen tällaisessa tilanteessa. Minulle ei tulisi mieleenkään olla hipihiljaa. Nyt pelkään, että hän alkaa kritisoida jälkikäteen pakettien sisältöä, sillä en todellakaan noudattanut hänen erikoistoiveitaan vinkkilistastaan. Minusta päätösvalta kuului minulle, eikä se ollut mikään toivomuslistavaihto.

Nyt kiukuttaa nyös se, että olen saanut jonkun uuden allergia-aiheen, koska ilta on kulunut ripulin kourissa. Olen syönyt jotain, jolle olen tullut allergiseksi. Ehkä se on lakritsi tai suklaa???

Paremmalla onnella huomista kohti lähtee

lumikide-nimmari.jpg

perjantai, 26. lokakuu 2018

Peltipoliiseista

nopeusvalvontakamera.jpg

Eilen minulla taas nousi höyry korvista, kun eräs tuttava kehui navigaattoriaan. Kun se ilmoittaa peltipoliiseista. Mitä ihmettä sellaisella tiedolla tekee, jos ajaa nopeusrajoitusten mukaan? En minä ainakaan sellaista ajaessani tarvitse. Tiedän, mihin olen menossa ja ajan sen mukaan, mitä merkit näyttävät ja keli sallii. Ei se nopeusrajoitus tarkoita, että pitää ajaa satasta, jos taivaalta tupruttaa lunta tai on hernerokkasumu tai sataa kaatamalla! Sen mukaan ajetaan, mikä on renkaiden ja tienpinnan kunto, keli ja keliolosuhteet.

Meillä oli pari vuotta sitten kuukauden ajan lainassa navigaattori. En tykännyt siitä yhtään. Se kun olisi aina vienyt jonnekin suurille teille, kun me taas haluamme ajaa pikkuteitä ja nähdä maisemia ja uusia paikkoja. Joskus lähdemme ajamaan ihan outoa tietä pitkin vain nähdäksemme, mitä sieltä löytyy. Seikkailumieltä pitää olla, eikä kiire, kiire, kiire....

Jos olemme menossa jonnekin kauemmas, katsomme etukäteen kartasta, miten sinne pääsee pikkuteitä pitkin parhaiten ja jos löydämme jonkun kiinnostavan paikan, kierrämme lenkkejä siellä täällä.

Bongaamme mielellämme eri muistomerkkejä, varsinkin sotamuistomerkkejä. Ne vain on merkitty kovin  huonosti. On vaikea satasen ohikulkuvauhdissa tehdä äkkijarrutus, kun vastaan tulee viitta muistomerkille, jos siitä ei ole mitenkään etukäteen informoitu. En ymmärrä, miksi nykyään ei enää ole edes kylien nimiä tienvarsilla, mutta kaikkien siltojen vieressä lukee joen nimi, jonka yli mennään. Ennemmin haluaisin tietää, mikä kylän läpi ajan kuin minkä joen ylitän.

Onkohan se yksityisyydensuoja alkanut jo koskea kylien nimiäkin?

lumikide-nimmari.jpg